Sitten mennään heavy rockin puolelle. Brittiläistä Girlschoolia on mahdotonta sivuuttaa, sillä yhtye on Runawaysin ohella useimmiten vastaan tullut nimi esikuvia ja innoittajia nimettäessä. Soundin haastattelussa Kim McAuliffe kuitenkin vähän toppuuttelee yhtyeen lokeroimista heavyn alle; "Eräs suurimmista vaikuttajistamme on ollut punk. Minun mielestäni me emme edes kuulosta heavylta. Me emme soita kymmenen minuutin kitara- ja rumpusooloja - kaikki meidän biisimme ovat lyhyitä."
Kim McAuliffe (kitara, laulu) ja Enid Williams (basso) perustivat vuonna 1975 vain naisista koostuvan pub rock bändin nimeltä Painted Lady. "Syy, miksi olimme kaikki tyttöjä, oli se ettemme löytäneet ketään, joka olisi halunnut soittaa kanssamme!", muisteli McAuliffe myöhemmin. Yhtyeen hajottua he perustivat uuden bändin yhdessä Kelly Johnsonin (laulu, kitara) ja Denise Dufortin (rummut) kanssa. Tämän nimeksi tuli Girlschool ja tyyliksi heavy rock. Ensimmäinen single Take It All Away ilmestyi joulukuussa 1978 pienen City Recordsin kustantamana. Lemmyn kuultua singlen, hän halusi tavata yhtyeen, mikä sitten johti levytyssopimukseen Bronzen kanssa. Debyytti LP Demolition ilmestyi kesäkuussa 1980. Lisää kierroksia koneeseen laitettiin seuraavalla julkaisulla, joka oli yhdessä Motörheadin kanssa tehty St Valentine´s Day Massacre EP. Läpimurtoalbumi Hit and Run ilmestyi 21. huhtikuuta 1981 ja se nousi Britannian albumilistan sijalle 5.
"Tietenki Girlschool on naispuolinen Motörhead, mutta ei sen tarvitse ratsastaa miespuolisten ilkimyskavereittensa siivellä. Se osaa tehdä itse rämisevää ja reipasta metallimusiikkia, joka on riittävän kaukana typeristä idioottibändeistä, jotka yhä kelaavat läpi kymmenen vuoden takaisia juttuja. Girlschool on tässä ja nyt! Tämä on 80-luvun tappomusiikkia, joka on syntynyt uudesta aallosta, perusrockista, metallista ja macho-meiningistä. Onneksi siksi terveellä tavalla, että Girlschool tekee koko heavy-kulttuurista lempeää pilaa samaan tapaan kuin Moottoripäät ja amerikkalainen Ted Nugent", kirjoitti Juho Juntunen Suosikissa.
Otetaanpa vielä poiminta tuosta Soundin 7/1981 haastattelusta; "Mick Jagger on nyt 38-vuotias ja Paul McCartney vetää edelleen tuvan täyteen. Luuletko, että Girlschool muistetaan vielä kahdenkymmenen vuoden kuluttua?
- Kukaan ei suostu maksamaan siitä, että saa katsella 40-vuotiaita ämmiä lavalla, vai mitä luulet? He maksavat hyvin nähdäkseen Rollarit. Minä haluan jossain vaiheessa asettua aloilleni, hankkia lapsia ja näytellä lapsenlapsilleni kuvia siitä kun mummu jytäsi Girlschoolissa."
Kim McAuliffe voi nyt näyttää lapsenlapsilleen, mikäli niitä on, ihan livenäkin kuinka mummu jytää Girlschoolissa. Uusin LP WTFortyfive! ilmestyi viime vuonna ja yhtye kävi Suomessakin vetämässä tuvat täyteen. Vanhoista jäsenistä mukana ovat yhä Kimin (s. 1959) lisäksi Denise Dufort (s. 1958).
C'mon Let's Go oli kyllä aikansa rajuinta musaa, kun sen ensimmäisen kerran kuulin Polarvoxin Heavy Rock 2 kokoelmalta. Kokonaisuutena tämä on aika easya kamaa, ainakin jos nykypäivän metallimusiikkiin vertaa. Coverina soitettu ZZ Topin Tush rockaa myös ihan kivasti. Nostoiksi C'mon Let's Go ja Watch Your Step.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti