Go-Go's: Beauty and the Beat, 1981

Go-Go’s perustettiin Los Angelesissa vuonna 1978. Hädin tuskin parikymppiset Belinda Carlisle (laulu) ja Jane Wiedlin (kitara, laulu) eivät osanneet soittaa oikein mitään, silti he päättivät perustaa bändin. Mukaan tulivat Charlotte Caffey (kitara, koskettimet, laulu), Margot Olavarria (basso) ja Elissa Bello (rummut), joka oli mukana vain ensimmäisen vuoden. Hänet korvasi pian Gina Schock. Bändi aloitti  keikkailun punk-mestoissa, kuten The Masque ja Whiskey a Go Go Los Angelesissa ja Mabuhay Gardens San Franciscossa yhdessä yhtyeiden kuten X, Fear, Plugz ja Controllers kanssa.

”Punkpiireissä sait olla oma itsesi ja soittaa miten halusit. Sinut joka tapauksessa hyväksyttiin. Siinä ympäristössä oli turvallista olla. Se oli kuin unta, mutta kuitenkin totta”, kuvaili Gina Schock The Go-Go’s -dokumentissa.

Ennen ensimmäistä albumia basistiksi vaihtui Kathy Valentine, joka oli Englannissa asuessaan soittanut tulevien Girlschoolin jäsenten kanssa. Alun punk rock tyyli vaihtui nopeasti soittotaidon kasvaessa uudeksi aalloksi ja pop rockiksi. Vuoden 1979 lopulla yhtye äänitti viiden kappaleen demon Gold Star Studiossa Los Angelesissa, ja vuonna 1980 he lämppäsivätt brittiläisiä ska-revival -yhtyeitä Madnessia ja The Specialsia sekä Los Angelesissa että Englannissa. Puolet vuodesta 1980 vietettiin Englannin kiertueella, jolloin Stiff Records julkaisi heidän ensimmäisen We Got the Beat EP:n, josta tuli pienoinen hitti Isossa-Britanniassa.

Kasvaneesta maineesta huolimatta yhtyeellä oli vaikeuksia saada levytyssopimusta USA:ssa. Indie-merkki IRS Records oli ainoa kiinnostunut ja sopimus kirjoitettiin 1. huhtikuuta 1981 IRS:n perustajan Miles Copeland III:n kanssa. Maistiaisina tulevalta levyltä julkaistiin ensin single We Got the Beat / How Much More toukokuussa ja Beauty and the Beat LP näki päivänvalon 14. heinäkuuta 1981. Hyvän vastaanoton saanut levy nousi pitkän ja tasaisen nousun jälkeen Billboardin albumilistan ykköseksi 6. maaliskuuta 1982. Kaikkiaan levyä on myyty jo yli kaksi miljoonaa kappaletta.

"Mukavaa Go-Go'seissa on, että he eivät ole tyhjä kupla, tekaistu tyttöbändi, vaan joukko ilmeisen rehellisiä ja mukavia tyttöjä, joilla on ollut haaveena soittaa popmusiikkia, ja jotka ovat toteuttaneet unelmansa - ja toteuttaneet sen hyvin. Ensimmäisenä pistää korvaan hyvä soitto, levy on tosin myös tuotettu hyvin, mutta mitään ei ole tarvinnut peitellä tai piilottaa. Go-Go's todella osaa soittaa. Toisekseen heidän kappaleensa ovat kautta linjan erinomaisia, tarttuvia ja tuoreita poprallatuksia. Eihän niissä mitään mullistavaa ole keksitty, mutta tyttöjen innostunut ote tekee muutamista miltei pieniä mestariteoksia. Tekstipuolella käsitellään perinteisiä popaiheita, kuten tyttöpoika suhteita, viikonlopun viettoa yms., mutta tällä kertaa tyttöjen näkökulmasta. Lopputulos on paljolti Ramonesmainen, mutta Go-Go’s omaa vankasti itsenäisen ilmeen", kirjoitti Jyrki Siukonen Soundissa. Taputuksia Jyrki Siukoselle.

Itselleni Go-Go's meni aikoinaan aika lailla ohi herättämättä yhtään mielenkiintoa. Vacation levyä tuli nähtyä usein divareiden laareissa. Vasta muutama vuosi sitten YLE:n esitettyä mainion dokkarin yhtyeestä, alkoi kiinnostus ja kunnioitus Go-Go'sin tekemisiä kohtaan herätä. Onhan tämä Beauty and the Beat erittäin hieno new wave  pop-levy. Omat suosikkini levyltä ovat How Much More ja Skidmarks On My Heart.