7 Year Bitch tulee Seattlesta Washingtonista ja sen perustivat vuonna 1990 Selene Vigil (laulu), Stefanie Sargent (kitara), Elizabeth Davis (basso) ja Valerie Agnew (rummut). Vigil, Sargent ja Agnew olivat aiemmin soittaneet seattlelaisessa Barbie's Dream Carissa, joka hajosi heidän basistin lähdettyä Eurooppaan. Myöhemmin he värväsivät Davisin ja nimesivät bändinsä uudelleen The Seven Year Itch -elokuvan mukaan heidän ystävänsä Ben Londonin, Alcohol Funnycarin jäsenen, ehdotuksesta. Ensimmäinen keikka oli The Gitsin lämppärinä. Debyysingle Lorna // No Fucking War / You Smell Lonely ilmestyi 1991. Tätä seurasi Rugger Bugger Recordsin julkaisema Antidisestablishmentarianism EP, jonka Jantsa arvosteli Toisen Vaihtoehdon sivuilla: "Kais nää ny on sitte niitä mellakka-flikkoja, kun tokabiisissäkin huudetaan We'll start a fucking riot. 7 Year Bitch on raju, hurja ja ennenkaikkea vihainen - vai mitä sanot jo pelkästään 'Dead man don't rape' -biisin nimestä." Sitä seuraava 7" oli splitti Thatcher on Acidin kanssa, minkä jälkeen yhtye siirtyi C/Z Recordsin alle, joka julkaisi 7 Year Bitch EP:n. Nämä ensimmäiset pikkulevyt julkaistiin Sick 'Em nimisellä kokoelmalla vuonna 1992.
Stefanie Sargent oli ollut 27. kesäkuuta 1992 juhlissa, joissa hän oli juonut alkoholia ja ottanut pienen heroiinia. Kotiin palattuaan hän oli kaatunut selälleen ja tukehtunut omaan oksennukseen. Surun keskellä yhtye päätti kuitenkin jatkaa ja rekrytoi kitaristi Roisin Dunnen Sargentin tilalle myöhemmin samana vuonna.
Punkkia, grungea ja riot grrrlia yhdistelevä, 20 maaliskuuta 1994 julkaistu ¡Viva Zapata! on omistettu Sargentin lisäksi yhtyeen jäsenten pitkäaikaiselle ystävälle, The Gits solisti Mia Zapatalle, joka raiskattiin ja murhattiin heinäkuussa 1993 hänen palatessa yöllä kotiinsa. Rikos pysyi pitkään selvittämättömänä, kunnes syyllinen löytyi DNA-tunnisteen avulla 10 vuotta myöhemmin. Tekijä sai 37 vuoden tuomion ja on sittemmin kuollut vankilassa. Ikävän tapahtuman seurauksena Valerie Agnewista tuli yksi väkivallan vastaisen itsepuolustusjärjestön Home Alive perustajista ja organisoijista. 8. huhtikuuta 1994 yhtye soitti Rock Against Domestic Violence -shown Cameo Theatressa Miami Beachillä yhdessä Babes in Toylandin ja Jack Off Jillin kanssa.
Vuonna 1995 yhtye teki sopimuksen Atlantic Recordsin kanssa joka julkaisi heidän toisen albuminsa Gato Negro, jonka jälkeisen kiertueen jälkeen kitaristi Roisin Dunne lähti, ja hänen tilalleen tuli Lisa Fay Beatty, yhtyeen miksaaja ja pitkäaikainen ystävä.
Alkuvuodesta 1997 yhtye aloitti materiaalin tallentamisen kolmatta albumiaan varten. Bändi muutti Seattlesta Kaliforniaan, Elizabeth Davis ja Valerie Agnew San Franciscoon ja Selene Vigil Los Angelesiin. Heidän kitaristinsa Roisin Dunnen äskettäisen lähdön ja bändikavereiden maantieteellisen eron myötä 7 Year Bitchin ura päättyi seitsemän vuoden jälkeen San Franciscoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti