Revolution Girl Style Now kasetin jälkeen Bikini Kill julkaisi yhtyeen nimeä kantavan kuuden biisin EP:n, jonka tuotti Ian MacKaye. Seuraavana ehti kauppoihin brittiläisen Huggy Bearin kanssa tehty split LP Yeah Yeah Yeah Yeah. Molempien kustantajana toimi Kill Rock Stars. Debyyttialbumi Pussy Whipped oli äänitetty jo lokakuussa 1992, mutta se julkaistiin vasta vuotta myöhemmin 26. lokakuuta 1993. Levyn tunnetuin kappale on Rebel Girl, josta tuli riot grrrl -liikkeen epävirallinen tunnuslaulu. Se on yksi yhtyeen vanhimpia kappaleita ja se on suora ja selkeä "kunnianosoitus ja rakkauslaulu toiselle naiselle". Laajemmassa merkityksessä sitä pidetään oodina feministiselle solidaarisuudelle.
Musiikillisesti pysytään edelleen siellä raa'an ja rujon rockin parissa, jota voi punkiksikin kutsua. Nostot levyltä Sugar ja tietysti Rebel Girl.
Seuraavaksi yhtye aloitti työskentelyn Joan Jettin kanssa, jonka musiikkia Kathleen Hanna oli ihaillut. Jett tuotti bändille singlen New Radio/ Rebel Girl, jälkimmäisestä on uusi versio, nyt jo kolmas. Hannan kirjoittamia kappaleita kuullaan myös Joan Jettin Jett's Pure and Simple -albumilla. Bändin viimeinen albumi, Reject All American, julkaistiin vuonna 1996 ja se menee tyylillisesti jo hieman enemmän alternative rockin puolelle. Yhtyeen hajoamisen jälkeen Karren, Wilcox ja Vail soittivat Frumpies -yhtyeessä, joka oli perustettu jo kesällä 1992. Kathleen Hanna teki Julie Ruin nimellä soolo-albumillisen elektronista tanssimusiikkia. Samalla linjalla jatkoi myös Hannan seuraava yhtye Le Tigre. Vuodesta 2017 lähtien Bikini Kill on tehnyt useita re-union keikkoja ja kiertueita. Kathleen Hannasta tehty dokumentti on esitetty Suomenkin televisiossa ja kaikki sen on tietysti nähneet. Oli hyvä filmi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti