Hang on the Box tulee Pekingistä, Kiinasta, se perustettiin vuonna 1998 ja he olivat ensimmäinen kiinalainen naisista koostuva punk-bändi. Yhtyeeseen kuuluivat Gia Wang (laulu), Li Yan Fan (kitara), Yilian (basso) ja Shen Jing (rummut), joka korvasi alkuperäisen rumpalin Yang Fanin vuonna 1999. Gia Wang oli nähnyt ensimmäisiä kiinalaisia punkkareita ja irokeesit, värjätyt hiukset ja aurinkolasit (sisällä!) olivat jotakin, aivan uskomatonta ja innostavaa. Wang soitti Yilianille ja pyysi tätä perustamaan samanlaisen bändin kanssaan. Ensimmäisellä keikalla Pekingin Scream Clubilla heillä ei vielä ollut laulujen sanoituksia. Gia Wang hoiti ääntelyn vain kirkumalla musiikin tahdissa. Puoli vuotta myöhemmin he poseerasivat Taivaallisen rauhan aukiolla Newsweekin kansikuvassa otsikon "Kiina: Vapauden rajat" alla kiinalaisen vaihtoehtoisen nuorison kasvoina.
Huomiosta huolimatta, heitä ei alkuaikoina toivotettu tervetulleeksi miesten käsissä olleille Kiinan musiikkimarkkinoille. Japanilaisilta levy-yhtiöiltä saatu tuki kannusti kuitenkin jatkamaan soittamista. Ensimmäiset levytykset ilmestyivätkin japanilaisilla kokoelmalevyillä. Ensimmäinen albumi Yellow Banana julkaistiin vuonna 2001 japanilaisen Benten Labelin ja kiinalaisen Scream Recordsin kautta. Ramones/riot grrrl -henkisten pikapalojen, kuten Asshole, I'm Not Your Baby, No Sexy, Heroin and Cocaine ja For Some Stupid Cunts at BBS lisäksi levyllä on selittämättömän unenomainen Red Comet, ja omituisen suloinen Your Everything Kills Me, lähes balladi joka kuulostaa siltä, että sitä soitettaisiin veden alla.
Vuonna 2002 Yilina erosi yhtyeestä, ja hänen tilalle tuli Liu Bao. HOTB jatkoi keikkailua Kiinassa ja myös ulkomailla esiintyen mm. South by Southwest festivaalilla Austinissa, Texasissa yhtenä ensimmäisistä kiinalaisbändeistä. Di Di Di albumin julkaisun jälkeen Yilina liittyi takaisin yhtyeeseen.
Toinen pitkäsoitto Di Di Di julkaistiin 21. toukokuuta 2003 jälleen Benten Labelin toimesta ja kiinalainen Scream otti siitä myös oman painoksen. Esikoiseen verrattuna Di Di on tuotetumpi, paremmin soitettu ja selvästi popimpi. Levyllä on edelleen joitain punk-rock biisejä, kuten I'm Mine ja What is Now, kiehtovaa power-poppia, kuten We Don't Need a Sax, art-poppia, esim. Blue Like the Sea, sekä omintakeinen versio blues-klassikosta Summertime. Laitetaan nostoiksi I Am Mine ja Be My Seed. Niin ja jäähän myös tuon nimibiisin nimi helposti päähän soimaan.
Myöhemmistä julkaisuista For Every Punk Bitch & Arsehole (2003) on Euroopan markkinoille tehty kokoelma näistä kahdesta ensimmäisestä levystä, samoin Foxy Lady (2004), joka sisältää kaksi uutta kappaletta, coverin Jimi Hendrixin kappaleesta Foxy Lady, jossa Wang huutaa sanoja megafonin kautta, sekä live-version Shanghaista.
HOTB teki vielä yhden albumin, No More Nice Girls (2007). Se on kaunis unenomainen pop-albumi, jonka soundi on paljon lähempänä uudempia pekingiläisiä bändejä, kuten The Gar ja Carsick Cars, joihin HOTB on todennäköisesti vaikuttanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti