Ensimmäisen LP:n julkaisun jälkeen Linda Lindas on heittänyt keikkaa mm. sellaisten haudan partaalla roikkuvien vanhojen pierujen (jotka eivät ymmärrä lopettaa) kuin Green Dayn ja Rolling Stonesin kanssa, ja aina ne laittaa parhaan bändin soittamaan ensimmäisenä.
Linda Lindas oli mukana Talking Heads tribuuttilevyllä ja viime vuonna ilmestyi myös pari uutta digi-singleä, joista tehtiin musiikkivideot, Too Many Things ja Revolution/Resolution, jotka molemmat löytyvät tältä 11. lokakuuta ilmestyneeltä toiselta albumilta. Levyn julkaisi jälleen Epitaph, isäpappa Carlos de la Garzan toimiessa tuottajana.
Hiljaisilta Levyt tämänkin levyn diilasi vajaata kuukautta myöhemmin ja siitä lähtien tämä on ollut säännöllisessä kuuntelussa kymmeniä kertoja. Aivan ensilevyn kaltaista innostusta tämä ei enää herätä, mikä ei tarkoita etteikö tämäkin olisi erinomaisen hyvä levy. Avausraita No Obligation on Eloisen laulama ja huomioitava on, että siinä missä hän ensilevyn aikaan oli vielä enemmän tulkitsija, niin nyt ollaan menty taidollisesti eteenpäin. All In My Head julkaistiin esimakuna levyltä digi-single/music videona ja tämähän menee sinne levyn parhaimmistoon, Lucian ääni on edelleen yhtä hunajaa, eikä Milaakaan pidä unohtaa. Bela esittää jälleen yhden raidan espanjaksi, Yo Me Estreso kulkee polkan tahtiin, ja siitä tehtiin myös video.
Ensi älpeeltä löytyviä Biki Kill -tyylisiä punk-biisejä ei oikein enää ole, Excuse Me menee näistä eniten sille suunnalle. Älyttömän hienoja power-pop / new wave / post-punk kappaleita sen sijaan riittää: Lose Yourself, Don't Think, Nothing Would Change.
Kriitikot ovat antaneet levylle tuollaista 4 tähden tai 8/10 arvioita. Aika samalle kannalle itsekin päädyn. Pari vähän keskinkertaista biisiä pudottaa täysistä pisteistä. Nostoiksi olisi taas useita ehdokkaita, laitetaan jo mainitut All In My Head ja Nothing Would Change.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti