Flowers Of Romance oli puolilegendaarinen varhainen punkkokoonpano, jonka perustivat kesällä 1976 basisti Sarah Hall ja kitaristi Jo Faull, Paul Cookin ja Steve Jonesin silloiset tyttöystävät. Pian yhtyeeseen liittyivät myös Viv Albertine ja Palmolive eli Paloma Romano. Flowers Of Romance ei tehnyt yhtään keikkaa, vaan tyytyi ainoastaan treenaamaan vallatuissa taloissa ja Clashin Chalk Farm -treenikämpällä. Kun Sid Vicious ryhtyi yhtyeen laulajaksi, alkoi bändikemia muuttumaan hyvin räjähdysherkäksi: ensin lähti Jo, ja pian Sid erotti ensin Sarahin ja sitten Palmoliven. Muutaman kuukauden jälkeen bändi kuivui lopullisesti kasaan, kun Sid sai kaipaamansa vakanssin Sex Pistolsista.
Toinen naisvetoinen bändi oli The Castrators, johon kuuluivat Kate Korus ja Tessa Pollitt. Loppuvuodesta 1976 Ari Up eli Ariana Forster näki Patti Smithin keikalla Palmoliven, ihastui hänen hienoon sikakorvikseen ja meni juttelemaan, jolloin Palmolive pyysi Aria bändiinsä. The Slitsin kokoonpanoksi tuli Ari Up (laulu), Kate Korus (kitara), Palmolive (rummut) sekä Suzy Gutsy (basso), joka vaihtui pian Tessa Pollittiin.
Bändi soitti ensimmäisen keikkansa The Clashin lämppärinä Harlesden Coliseumissa 11.3.1977. Viv Albertine näki bändin tuolloin lavalla ja se teki häneen suuren vaikutuksen ja hän alkoi hengata bändin kanssa. Kun Kate lähti bändistä kaksi viikkoa ennen Clashin White Riot kiertueen alkua, jolle Slits oli buukattu osalle keikoista lämppäriksi, avautui Viville kitaristin paikka bändiin. Kate Korus puolestaan jatkoi uraansa Mo-dettesissa.
Bändi sai nopeasti mainetta villinä ja vaarallisena yhtyeenä, joka oli lavalla äänekäs ja kaoottinen. Punk-bändejä kilvalla kiinnittävät levy-yhtiöt eivät aluksi halunneet koskea pitkällä tikullakaan Slitsiin. Aina ajan tasalla oleva John Peel kutsui kuitenkin yhtyeen studioon. Ensimmäinen Peel -sessio äänitettiin 19.9.1977 ja toinen 17.4.1978. Nämä ovat vielä melkoista taistelua soitinten kanssa. NME:n haastattelussa he kertoivat, etteivät aluksi oikein tulleet toimeen keskenään ja kun henkilökemiat alkoivat toimimaan, niin silloin alkoi myös soitto sujumaan.
Vuonna 1978 Palmolive jätti bändin liittyen Raincoatsiin ja hänet korvasi aikaisemmin Spitfire Boysissa ja Big in Japanissa soittanut Peter Clarke eli Budgie. Yhtye alkoi samalla liikkua poispäin punkista ja vihdoin se kelpasi levy-yhtiöillekin. 7. syyskuuta 1979 Island julkaisi Slitsin legendaarisen debyytti-LP:n Cut, jolta kuuluu punkin lisäksi reggae, dub ja maailmanmusiikki.
Levy menestyi ilmestyessään joten kuten ja nousi parhaimmillaan Brittilistan sijalle 30. Myöhemmin se on päässyt useille ”maailman parhaat levyt” listoille.
Paras biisi on tietysti Typical Girls, toisen noston tekeminen tasaisen vahvasta materiaalista onkin sitten vaikeampaa. Levyn B-puolesta pidän kuitenkin enemmän, joten otetaan toinenkin sieltä; Love und Romance.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti