The 'B' Girls tuli Torontosta Kanadasta ja se perustettiin vuonna 1977, kun Cynthia Ross ja Lucasta Rochas olivat tavanneet Thin Lizzyn konsertin jälkibileissä . Molemmat olivat viettäneet aikaa punk-klubeilla ja nähneet, kuinka kaverit perustavat bändejä. Kun he huomasivat, ettei heistä suurin osa osannut soittaa, päättivät hekin perustaa bändin. Lucasta oli jo laulaja, Cynthia soitti pianoa, jonka vaihtoi bassoksi. Mukaan värvättiin Cynthian sisar Rhonda Ross rumpaliksi ja Lucastan ystävä Xenia Holiday kitaristiksi. 20-vuotias Cynthia oli bändin vanhin jäsen. Rhondan tilalle rumpaliksi tuli myöhemmin Marcy Saddy ja toiseksi kitaristiksi Renee Chetsky. Ensimmäinen treenattu biisi oli These Boots Are Made For Walkin, jonka jälkeen he alkoivat tekemään omia biisejä. 1960-lukulaiset The Ronettes, The Crystals ja Shangri-Las olivat esikuvina punkin ja uuden aallon nimien ohessa.
Pian yhtyeestä tuli osa Toronton punk-skeneä, johon kuuluivat myös Teenage Head, The Curse, The Poles, Diodes ja Viletones. Syyskuussa 1979 he kiersivät The Clashin ja The Undertonesin kanssa. Kun yhtyeelle tarjottiin keikkaa CBGB's klubilla, päättivät he muuttaa New Yorkiin. Ensimmäinen kuukausi bunkattiin Sylvain Sylvainin asunnon lattialla. Cynthia oli myös kihloissa Stiv Batorsin kanssa. Debbie Harry oli tärkeä menttori ja hänen kauttaan saatiin studioaikaa.
Bomb! Recordsin vuonna 1979 julkaisema single Fun At The Beach / B-Side jäi yhtyeen ainoaksi. Cynthian arvelun mukaan se, että he kieltäytyivät olemasta seksiobjekteja oli syynä, etteivät he saaneet levytyssopimusta. Kuuden kuukauden neuvottelut Phil Spectorin ja IRS Recordsin kanssa päätyivät siihen, että sopimuksen saikin 'B' Girlsin sijaan Go-Go's. Vuonna 1982 yhtye palasi Torontoon ja hajosi.
Yhtyeen nauhoituksista on sittemmin julkaistu kaksikin kokoelmaa, tämä Who Says Girls Can't Rock vuonna 1997 ja Bat Not Evil vuonna 2017. Musiikillisesti tämä menee pitkälti sinne power popin puolelle uuden aallon vaikuttein. Biisejä yhtyeelle tekivät kanadalaiset pop-gurut Graham Stairs ja Roman Bysh. Myös covereita löytyy runsaasti ja levyn parhaat palat on kyllä näitä muiden tekemiä. Laitetaan nostoiksi omaa tuotantoa oleva singleraita Fun At the Beach ja toiseksi nostoksi The Poppees cover Jealousy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti