The Runawaysia ei useinkaan lasketa proto-punk tai uuden aallon bändiksi, tällä levýĺlä on kuitenkin hyvä aloittaa uusi sarja sadan "naispunkin" klassikkolevyn, tuntemattoman suuruuden ja oman suosikkini esittelystä. Onhan Runaways yksi useimmiten esiin nostettu nimi naismuusikoiden nimetessä idoleita ja esikuviaan. Levyt tullaan esittelemään noin kronologisessa järjestyksessä. Muutaman myöhemmin ilmestyneen levyn sijoitan aikajanalle äänitysvuoden mukaan. Otan mukaan joitain sellaisia bändejä, joissa soittaa rivijäsenenä myös yksi mies. Näin varmistan selustan mahdollisen väärän sukupuolittamisen suhteen.
Alkuvuodesta 1975 levytuottaja Kim Fowley sai idean koota vain naisista koostuva rock-bändi. Fowley antoi sanoittaja Kari Kromenin tehtäväksi etsiä sopivia muusikoita. Ensimmäisenä haaviin tarttui kitaristi Joan Jett ja seuraavaksi Fowley pyysi rumpaliksi suostuneen Sandy Westin mukaan. Kolmanneksi soittajaksi löytyi laulaja-basisti Micki Steele. Tällä kokoonpanolla soitettiin ensimmäinen keikka syyskuussa 1975. Myöhemmin Banglesin basistina tutuksi tuleva Steele jätti pian nuoren yhtyeen ja hänen tilalleen löytyi vokalisti Paul Goldwin ja basisti Peggy Foster. Viidenneksi jäseneksi yhtyeeseen oli liittynyt Lita Ford soolokitaristiksi. Kun vielä Goldwinin tilalle vaihtui Cherrie Currie ja Fosterin tilalle Jackie Fox, niin ensimmäinen klassinen kokoonpano oli valmis.
Debyyttialbumi The Runaways äänitettiin tammikuussa 1976 ja se ilmestyi 16. maaliskuuta Mercuryn kautta. Myöhemmin on paljastettu, ettei Fowley antanut Foxin soittaa levyllä, vaan hänet korvasi Blondien Nigel Harrison. Levy sai myönteisiä arvosteluja ja myi 70 000 kappaletta. Useimmat kappaleista ovat Joan Jettin ja Kim Fowleyn käsialaa. Coverina kuullaan Velvet Undergroundin Rock and Roll. Musiikillisesti tässä mennään ihan puhtaasti siellä hard rockin puolella. Ensimmäiseksi nostoksi tietysti Cherry Bomb, tämä oli ensimmäinen kuulemani Runawaysin biisi, joltakin punk-kokoelmalta löytyi ja toiseksi nostoksi Dead End Justice.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti