The Runawaysin toinen LP Queens of Noise julkaistiin 7. tammikuuta 1977. Yhtye lähti maailmankiertueelle markkinoimaan uutta levyä ja kaikista maista vastaanottavaisin yleisö löytyi Japanista, jossa he kohtasivat "Beatlemanian" kaltaista massahysteriaa. Japanin kiertueella äänitettiin myös live-LP Live In Japan, joka myi kultaa.
Yhtyeen jäsenten välit eivät olleet kovinkaan hyvät ja ensin Jackie Fox jätti bändin Japanin kiertueen puolivälissä ja sitten Cherrie Currie sai muilta jäseniltä kenkää poseerattuaan japanilaisessa pehmoporno -julkaisussa. Uudeksi basistiksi kiinnitettiin Vickie Blue. Joan Jett paikkasi Currien laulajana.
Kolmas LP Waitin' for the Night äänitettiin elokuussa ja se ilmestyi 17. lokakuuta 1977. Joan Jett oli kokenut punk-herätyksen, mikä näkyi eniten hänen tyylissään. Pitkälti hard rockin puolella pysytään edelleen. Itse pidän tätä Runawaysin parhaana levynä. Cherrie Currien poistuminen ei ollut mikään menetys, sillä Joan Jett on kyllä laulajana paljon parempi ja tuo tähän myös sitä punk-henkeä. Biiseistä 8 on Jettin käsialaa joko osittain tai kokonaan, Lita Ford teki levylle kaksi kappaletta. Levy floppasi USA:ssa, parhaat listasijoitukset tulivat Euroopasta. Ruotsin listalla tämä nousi sijalle 34, levyltä irroitettu single School Days nousi parhaimmillaan Belgiassa sijalle 29. Omat suosikkini tältä levyltä ovat Wasted ja School Days.
Rahasta ja yhtyeen johtamisesta johtuvien erimielisyyksien vuoksi Runawaysin ja Kim Fowleyn tiet erosivat vuonna 1977. Uudeksi manageriksi palkattiin Toby Mamis, joka työskenteli myös Blondien ja Suzi Quatron kanssa . Ero Fowleysta tarkoitti myös sitö, että samalla loppui yhteistyö myös heidän levy-yhtiönsä Mercury/ PolyGram kanssa. Viimeiseksi jääneen And Now... The Runaways LP:n julkaisi brittiläinen Cherry Red Records. Tältä levyltä löytyy myös Steve Jonesin ja Paul Cookin tekemä Black Leather, jonka piti alkuaan tulla Sex Pistolsin ohjelmistoon.
Yhtye soitti viimeisen keikkansa pian levyn julkaisun jälkeen uudenvuodenaattona 1978 ja hajosi musiikillisiin erimielisyyksiin virallisesti huhtikuussa 1979. Joan Jett olisi halunnut viedä tyyliä enemmän punkin ja glam-rockin suuntaan, Lita Ford taas heavy- ja hard rockin. Molemmat ovat sittemmin tehneet valitsemillaan teillä pitkät soolo-urat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti