L7: L7, 1988

L7 tulee Los Angelesista Californiasta ja sen perustivat Donita Sparks ja Suzi Gardner vuonna 1985. Molemmat olivat aktiivisia Echo Parkin art-punk -yhteisössä, jossa he olivat tutustuneet edellisenä vuonna. Runoilua harrastanut Gardner oli jo laulanut taustoja Black Flackin Slip It In biisillä. Sparksin kuultua Gardnerin tekemää biisinraakileita sisältävää nauhaa, hän kuvaili sitä myöhemmin "elämänsä onnellisimmaksi päiväksi".

Kaksikko aloitti säännölliset esiintymiset Los Angelesin punk- ja metallipaikoissa vaihtuvien soittajien kanssa. Kokoonpano vakiintui kun basistiksi löytyi Jennifer Finch ja rumpuihin Roy Koutsky. Finchilla oli yhteyksiä Epitaph Recordsin Brett Gurewitziin, joka julkaisi heidän ensimmäisen LP:n.

Pian L7:n julkaisun jälkeen Koutsky erosi yhtyeestä ja hänen tilalleen tuli Anne Anderson, joka vaihtui loppuvuodesta 1989 Demetra "Dee" Plakasiin, jolloin yhtyeen ensimmäinen vakituinen kokoonpano oli syntynyt. 

Itse hankin tämän debyytti-LP:n vasta vuoden 1991 uusintapainoksena, jolloin olin jo kuunnellut seuraavan Smell the Magic -levyn liki puhki. Siihen verrattuna tämä energinen, suoraviivainen ja intensiivinen punk-levy, pienin metal-vaikuttein, tuntui vielä vähän raakileelta. Näin 33 vuotta myöhemmin tämä kuulostaa kyllä parhaimmillaan aivan kelvolliselta ja ajattomalta rock-levyltä. Parhaat levyt vaan ovat vielä tulossa. Nostot L7 debyytiltä Bite the Wax Tadpole ja Cool Out.