Santa Luciaa ei oikein ole yhdistelty punk-sceneen ja tätä vatvoin aivan loppuun asti, että otanko vai enkö ota mukaan tähän sarjaan. No kyllä ne Puntala-rockissa kävivät soittamassa ja A-Panimon festareillakin piti olla, vaan eivät olleet, joten näkemättä jäi. Tätä levyä kun olen nyt soitellut, niin ei noi kosketinsoitin vetoiset jutut nyt kovin kauas putoa post-punkista ja onhan tässä myös speed metallia, tuota hardcoren sukulaista, joten antaa mennä.
Santa Lucia perustettiin Kemissä vuonna 1984 ja siinä soittivat Mape Morottaja (laulu), Aide Pyykkö (kitara), Kultsi Kultalahti (basso), Häte Mattila (rummut) ja Sipe Mäki (kosketinsoittimet).
"Santa Lucia? Huomio kiinnittyi ovenpielessä norkoileviin pieniin tyttöihin, jotka selvästikään eivät olleet selvillä Yo-talon ikärajasta. Kiehtooko pimatsuja pohjolan vaalea uros?
No, itse asiassa neidot olivatkin odottelemassa lavalle pääsyä. Ivan ja säälin sekainen hyminä täytti salin, kun Santa Lucia astui lavalle ja ryhtyi soittamaan. Yo-talolla on harvoin koettu vastaavan tasoisia yllätyksiä. Ensimmäinen biisi oli intrumentaali; miksaus oli todella onneton, mutta asian harrastajat eivät saattaneet olla huomaamatta, että raitahousuinen 17-vuotias kitaristi hallitsi suvereenisti uuden heavy-kitaran salat. Tässä vaiheessa uutta Ilonaa odotelleiden katseet alkoivat jo lasittua. Kuinka helvetissä tuon ikäinen tyttö voi pestä etelän kellarikitaristit ja useimmat varttuneistakin vääntäjistä. Ainoa paikalle eksynyt asiantuntija Puntti Valtonen ei suostunut kommentoimaan, joten jätin hänet saniteettitiloihin jatkamaan kyynelehtimistään.
Ensishokin jälkeen orkesteriin oli vaikea suhtautua. Ei, en ollut kuullut harhoja. Kitaristi ei suinkaan kannatellut bändiä yksin: järkytys oli suuri, kun huomattiin että myös Santa Lucian rumpali oli kertakaikkiaan huikea. Miksi Twist Twist tai Takala eivät ole täällä, ajattelin. Tämä alaikäinen pyörremyrsky oli mitä ilmeisimmin harjoitellut tuplasetin kanssa suunnilleen kehdosta lähtien. Järkytys olisi ollut yhtä suuri, vaikka soittajat olisivat olleet samanikäisiä poikia, mutta näin ollen ei voi kuin riemuita; viimeinkin tyttöbändi, joka vakuuttaa taidoillaan. Tältä bändiltä odotamme paljon! (Nimmarit piti hakea backstagelta, koska yksikään soittajista ei päässyt salin puolelle nauttimaan ansaitsemiaan oluita - onhan talon ikäraja 18 vuotta)"; kirjoitti Hannu Tervaharju Soundissa 11/1987.
Tuo Soundin juttu oli ensimmäinen tutustumiseni Santa Luciaan ja tämän perusteella arvasin, että nyt on kyllä hyvä bändi. Epe otti heidät talliinsa ja ensimmäinen single Sankarit ilmestyi vuonna 1988. Sillä kuuluu vielä vahvasti Pori-boomin jäännökset. Kolmen singlen jälkeen joskus vuoden 1990 puolivälissä ilmestyi tämä heidän ainoaksi jäänyt älpee. Muistan kun kävin ostamassa tämän ja Ne Luumäkien Laki ja järjestys LP:t samalla kertaa. Oli tämä hieman kyllä silloin pettymys. Laitetaan se vaikka tuottaja T. T. Oksalan syyksi. Vähän tiettyä rouheutta ja punk-henkeä tähän olisi kaivannut lisää. Pari erinomaisen hyvää biisiä tältä kyllä löytyy, nimittäin Ruusutarha ja Harhaa. Näin 34 vuotta myöhemmin tämä kuulostaa edelleen hyvältä ja ajattomalta levyltä ja taidan pitää tästä nykyään enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti