L7:n ensimmäinen 7" Shove / Packin' A Rod julkaistiin Sub Popin kuukauden singlenä tammikuun 1990 ensimmäisenä päivänä ja Smell the Magic LP tai alkuaan kuuden biisin mini-LP / 10"EP syyskuun ensimmäisenä päivänä myös Sub Popin kautta. Levy CD painokselle lisättiin kolme raitaa lisää, Packin' A Rod, Just Like Me ja American Society.
Tässä on sitten levy, joka tuli aika pitkälti määrittelemään sen miltä suuri osa tulevista naispunk-bändeistä tuli kuulostamaan. Ensimmäisen, vähän puolivillaisen LP:n jälkeen oli tapahtunut melkoista edistystä. Onhan tämä ihan klassikko ainakin itselleni, yksi 90-luvun alkupuolen eniten kuuntelemiani levyjä. Vähän yllätyin, etteivät kriitikot ole arvostaneet kuin neljän tähden tai 8/10 edestä ja huonompaakin pisteytystä näkyy löytyvän. Rolling Stonen 50 greatest grunge albums -listauksesta Smell the Magic löytyy sijalta 37. Ugly Things -lehden 40 parasta punk-albumia listauksesta (2016) tämä löytyy sijalta 26.
Neljä tähteä antoi myös Rumban Tero Salonen: "Kaksi ensimmäistä biisiä, hidas jammattava- ja tanssittavarytminen räkäpala Shave ja hypnoottinen, höyryjunan lailla jyräävä Fast and Frightening. Mielikuva: hikeä lennättävät pitkät tukat, riehaantunut yleisö, riehaantunut bändi, tajuton meno. Kunnon särökitara ja hallitun kaoottinen oksat pois -meininki vievät meikäläisen saletisti onnen kukkuloille. L7:n tahdissa tämä trippi onnistuu yhtä hyvin kuin vaikkapa Fugazin, Sonic Youthin tai Mudhoneyn; plikat paiskovat jumalattoman lujaa ja sellaisella tyylitajulla, että taju on mennä. Unohtaa seestynyt, tylsän kuiva, professionaalinen hauskanpito: vaatikaa tämä bändi esiintymään ensi kesän Provinssiin! Fast and Frightening ja Deathwish ovat sairaalloisen mielen valloittamia metrojunia. 'Til the Wheels Fall Off kulkevaa motor city -musaa."
Omat suosikkini levyltä ovat (tai oikeasti ne kaikki on) Fast and Frightening ja Deathwish.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti