Basisti Michelle Leon jätti yhtyeen vuoden 1992 alussa, kun hänen silloinen poikaystävä Joe Colen oli tullut murhatuksi. Joe Cole ja Henry Rollins olivat palaamassa kotiin Holen keikalta, kun kaksi nuorta miestä pysäyttivät heidät rahaa vaatien. Kun heillä oli vain 50 dollaria, ryöstäjät vaativat heitä noutamaan sisältä lisää rahaa. Rollins meni sisälle ja pakeni samantien takaovesta poliiseja soittamaan. Ulos jäänyt Cole tuli tässä yhteydessä ammutuksi. Joe Cole oli toiminut Blag Flagin ja Rollins Bandin roudarina. Murha on edelleen selvittämättä.
Michelle Leonin tilalle basistiksi pestattiin Maureen Herman. Tällä uudella kokoonpanolla yhtye teki sopimuksen Warnerin omistaman Reprise Recordsin kanssa. Toinen studioalbumi Fontanelle nauhoitettiin Cannon Fallsissa, Minnesotassa ja New Yorkissa, ja sen tuotti Sonic Youthin Lee Ranaldo yhdessä Kat Bjellandin kanssa. Fontanelle julkaistiin 1. huhtikuuta 1992, ja sitä myytiin yli 250 000 kappaletta pelkästään Yhdysvalloissa. Albumilta poimitun singlen Bruise Violet sanotaan olevan hyökkäys Courtney Lovea vastaan. Bjelland on kuitenkin kiistänyt tämän ja kertonut sen sijaan, että "Violet" oli muusan nimi sekä hänelle että Lovelle.
Vuonna 1993 yhtye valittiin osallistumaan kyseisen vuoden Lollapalooza-kiertueelle, jossa he soittvat muun muassa Primusin, Alice in Chainsin, Dinosaur Jr:n ja Rage Against the Machinen kanssa.
Kolmas LP Painkillers, ilmestyi kesäkuussa 1993. Pertti Ojala arvosteli tämän Soundissa: "Albumina Painkillers on sikäli keskentekoinen, että levyllä on vain neljä uutta biisiä. Komeasti jyrisevä avausraita He's My Thing on uusi versio jo bändin ensiälpeeltä löytyneestä kappaleesta ja 34 minuuttia Painkillersistä täyttää Fontanelletteksi nimetty livesetti New Yorkin CBGB's klubilta viime vuoden huhtikuulta. Kaikki liveosuuden biisit ovat peräisin edelliseltä Babes In Toyland -albumilta Fontanelle. Mutta olipa uutta materiaalia kuinka niukalti tahansa, niin armottomasti mesoavasta naispuolisesta rockista pitävien luulisi nauttivan Painkillersistä suuresti. Kat Bjellandin laulu on lähes keskeytymätöntä tyttömäistä kiukunpurkausta. Primaaliksi huudoksi yltyvää uhmaa, jolle trio lataa asiaankuuluvan äänekkään säestyksen. Babes In Toyland nuijii rockiin oman naisnäkökulmansa ja läiskii samalla kuulijoita pitkin korvia." Ojasen arvostelu sopii hyvin myös tähän Fontanelle -levyyn, onhan näissä pitkälti samat biisit.
Kolmas pitkäsoitto Nemesisters ilmesty vuonna 1995 ja tämä levy jäi itseltäni aikoinaan hankkimatta, joten siitä en sano sen enempää. Levyn saamat arvostelut eivät ole kovin mairittelevia ja yhtyeen toiminta alkoi hiipumaan tämän jälkeen. Kat Bjelland ja hänen silloinen miehensä Glen Mattson perustivat Katastrofy Wife -yhtyeen vuonna 1998 ja siitä tuli pian Bjellandin tärkein yhtye, koska Babes In Toyland oli lopettanut keikkailun Maureen Hermanin erottua vuonna 1996. Katastrophy Wife teki pari pitkäsoittoa vuosituhannen alkupuolella. Babes In Toyland teki paluun vuosina 2014-2017.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti