Cub tulee Vancouverista Brittiläisestä Kolumbiasta ja sen perustivat Lisa Marr (laulu, basso), Robynn Iwata (kitara, laulu) ja Valeria Fellini (rummut, laulu) vuoden 1992 alussa. Ensimmäinen keikka "jonkun kellarissa", kuten Marr muisteli, "oli joko kahdeksan treenin tai kahdeksan viikon harjoittelun jälkeen." Mint Recordsin julkaisema hieno kuuden kappaleen 7"EP Pep ilmestyi saman vuoden lokakuussa ja toinen 7"EP, Hot Dog Day, seuraavan vuoden toukokuussa.
Kanada-päivänä 1993 UBC:n Thunderbird-stadionilla järjestetyssä konsertissa yhtyeen hämmästykseksi tuhannet paikalla olleet lapset osasivat laulaa mukana heidän laulujaan. "Meillä ei ollut aavistustakaan, että muutamat videot johtivat Kanada-päivänä ihmisten täyttämään peltoon, joka lauloi kanssamme, kuin olisimme supertähtiä", kuvaili Fellini myöhemmin.
Debyytialbumi Betti-Cola julkaistiin alkuaan 12 kappaleen 2x7"EP -versiona. Myöhemmät CD uusintapainokset sisältävät myös nuo kaksi ensimmäistä pikkulevyä ja vaihtelevasti muitakin raitoja. Betti-Cola äänitettiin useammassa eri sessiossa. Osalla rumpuja soittaa Alpersin tautia sairastanut Fellini, joka joutui jättämään yhtyeen, osalla nuori Neko Case ja osalla levyn tuottanut Dave Carwell, joka soittaa myös akustista kitaraa ja kellopeliä.
Levy on täydellinen vastakohta grungelle ja muulle tuon ajan musiikille, lyhyitä simppeleitä hieman naivistisia pop-kappaleita 70-luvun lopun uuden aallon esiin nostamien pop-bändien hengessä. Miten mulla tulee tästä mieleen Nuoret Metsänvartijat ja Ujo -tuotanto.
Näistä yhden soinnun ihmeistä on todella vaikea poimia kahta nostoa, varsinkin kun olen kuunnellut tuota laajennettua CD-versiota, jolta tehdään nostot: My Chinchilla ja Surfer Girl. Kyllä nuo ekat 7":t ovat parhaita.
Cub nauhoitti vielä kaksi täyspitkää albumia, Come Out Come Out (1995) ja Box of Hair (1996). Nämä eivät yllä ihastuttavuudella aivan samalle tasolle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti