Hole allekirjoitti Geffenin tytäryhtiön DGC:n kanssa kahdeksan albumin sopimuksen loppuvuodesta 1992. Keväällä 1993 yhtye julkaisi singlen Beautiful Son, jolla bassoa soittaa tuottaja Jack Endino. Love soittaa itse bassoa singlen b-puolella 20 Years In the Dakota, kuin myös Germs -tribuuttialbumin A Small Circle of Friends osuuksilla. Keväällä 1993 uudeksi basistiksi löytyi Janitor Joessa soittanut Kristen Pfaff.
Live Through This äänitettiin Triclops Studiolla Mariettassa, Georgiassa lokakuussa 1993 ja se julkaistiin 12. huhtikuuta 1994, viikko Loven aviomiehen Kurt Cobain itsemurhan jälkeen. Levystä tuli välittömästi myynti- ja arvostelumenestys. Joulukuuhun mennessä levyä oli myyty Yhdysvalloissa kultalevyyn vaadittavat 500 000 kappaletta, miljoonan levyn myynti saavutettiin puoli vuotta myöhemmin. Vuoteen 2010 mennessä albumia oli myyty yli 1,6 miljoonaa kappaletta Yhdysvalloissa ja maailmanlaajuisesti yli 2 miljoonaa kappaletta. Se on myynyt platinaa myös Kanadassa ja Australiassa. Levy löytyy useiden lehtien vuosittaisilta best of -listauksilta. Vuoden 1994 parhaaksi levyksi sen sijoittivat Rolling Stone, Spin, Los Angeles Times ja Village Voice. Albumilta julkaistiin neljä singleä ja kolme videota, Miss World, jolla Kristen Pfaff on vielä mukana, Doll Parts jolla esiintyy L7 :n Jennifer Finch ja Melissa Auf der Maurin kanssa tehty Violet.
Jyrki Huotari arvoteli levyn Rumbassa; "Live Through This on raivoisaa vääntöä heti Violetista lähtien ja vaikka puolivälissä biisimateriaali vähän notkahtaa, kääntävät I Think I Would Die ja J. Mascisin miksaama räväkästi rullaava Gutless albumin jälkipuoliskollaan uuteen nousuun. Levyn päättävän Rock Starin keuhkojen pohjalta lähtevä karjunta nostaa Loven niiden 90-luvun rockin omapäisten naisten joukkoon, jotka tekevät mitä lystäävät tipahtamatta 'hyvien jätkien' tai 'pikkusievien tyttöpoppareiden' kasteihin."
"Live Through This on aika tavalla debyyttiä Pretty on the Inside kevyempi ja helpommin lähestyttävä. Holea ei silti voi nykyään kuitata entisenä hyvänä yhtyeenä. Vaikka en pidäkään kaikesta levyn materiaalista, voin pokerinaamalla väittää Holen kasvaneen suhteellisen tyylikkäästi. Enää ei laahusteta raskaalla ja laiskalla rytmillä ja vedetä helvetinhajuisia kitaroita perässä. Holen uusi ilme on nopeatempoisempi ja yleensä melko pop. Agressioita kyllä löytyy edelleen. Yllätys yllätys: pidän levyn rankemmista kappaleista. Hitaammista tulee enimmäkseen mieleen, että ne on mukana, koska jokaisen vakavasti otettavan artistin täytyy pystyä julkisesti herkistymään. (...) Lovella on edelleen vaivana itsensä toisto. Välillä levyä kuunnellessa tulee mieleen "eikös tämä biisi tullut jo ennemmin". Lisäksi hänen laulumetodinsa alkaa pidemmän päälle kyllästyttämään: säkeistö lauletaan tummalla, rauhallisella ja joskus uhkaavallakin äänellä ja kertosäkeessä huudetaan kovaa ja korkeammalta. Olisiko tässä havaittavissa vaikutusta Loven edesmenneeltä aviomieheltä. Ei sillä, kyllä Love on raakkujana edelleen pirunmoisen vakuuttava. Live Through This ei ole lähelläkään mestariteosta, mutta kelpaa ainakin minulle"; kirjoitti puolestaan Mutinyn Janne Mäki-Turja.
Kesäkuussa 1994, juuri ennen kuin Holen oli määrä lähteä maailmanlaajuiselle kiertueelle, basisti Pfaff löydettiin heroiinin yliannostukseen kuolleena kotoaan Seattlesta. Kiertue siirrettiin kesän loppuun. Tällä kiertueella oli mukana uusi basisti Melissa Auf der Maur, joka on kotoisin Montrealista Kanadasta.
Kolmas albumi Celebrity Skin ilmestyi vuonna 1998 ja myös se ylsi miljoonamyyntiin ja hyvä levy sekin on. Yhtye hajosi vuoteen 2002 mennessä. Come back tehtiin muutamaa vuotta myöhemmin ja neljäs albumi Nobody's Daughter ilmestyi vuonna 2010. Tuo viimeinen on jäänyt itseltäni hankkimatta, lisätään se puutelistalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti