The 5.6.7.8's: 5.6.7.8's, 1994

The 5.6.7.8's tulee Tokiosta, Japanista ja sen perustivat vuonna 1986 sisarukset Sachiko (rummut) ja Yoshiko "Ronnie" Fujiyama (laulu, kitara) sekä Rico Kohala (kitara) ja Yoshie (basso). Yoshien tilalle vaihtui Kikako ennen ensimmäisen demon Golden Hits of the 5.6.7.8's äänityksiä. Demo julkaistiin alkuaan kasettina ja siitä on otettu myöhemmin myös vinyyli ja CD painoksia. Yhtye teki 90-luvun alkupuolella useamman pikkulevyn, joista ensimmäinen Mondo Girls A-Go-Go EP ilmestyi 1989. Yhtyeen esikuvina olivat mm. Chuck Berry ja Sex Pistols ja he yhdistelevät musiikissaan sujuvasti niin garagea, rockabillya, rock'n'rollia, surfia kuin punkiakin.

Vuonna 1992 yhtye typistyi trioksi ennen Australian kiertuetta. Basson oli ottanut haltuunsa Akiko Omo ja tällä kokoonpanolla äänitettiin tämä yhtyeen nimeä kantava debyytti LP, joka ilmestyi alkuaan australialaisen Au-go-go:n kautta. Levystä on otettu muutamia uusintapainoksia Japanissa ja USA:ssa. 

"Japanilainen tyttötrio 5.6.7.8's on singleillään noussut allekirjoittaneelle nipponneidoista suosikkikomboksi. Muistatte varmaankin esmes älpeellä mukana olevan, upeasti keinuvan lähesinstrumentaalin I Walk Like Jayne Mansfield? LP:llä moista tyylittelyä on lisää, mutta mukana on myös laulettua roskarokkia -ja millaista sellaista! Raakaa laulua, roimia kitaroita, rämäköitä ralleja, päättömiä sanoituksia, mielettömän tuikealla otteella. Jos Sonics olisi ollut japanilainen tyttöbändi, niin...

Ainoa toinen genren (garage punk) comboista, joka yltää samanlaiseen raivopäisyyden ja viileän tyylin yhdistelmään on Trashwomen, jota epäilin 5.6.7.8'siksi salanimellä, mutta josta -kappas vain- puhutaan levykannessa 5.6.7.8'sin sanfranciscolaisena sisarbändinä. LP pitää sisällään rokettirolleja, jotka kuulostavat tutuilta (Long Tall Sally, Tallahassee Lassie), mutta kannen mukaan kaikki biisit on omia. Minen ainakaan tohdi väittää muuta;" kirjoitti Miettinen Junglessa. 

Suuren yleisön tietoisuuteen yhtye nousi Quentin Tarantinon Kill Bill -elokuvan (2003) myötä, jossa he esittävät kappaleen Woo Hoo. Tämä biisi on se, joka oli ensimmäinen tutustumiseni bändiin, mahdollisesti Räkärodeosta kuultuna ei jäänyt mieleen vielä silloin. Sitä ei löydy tältä levyltä ja jos löytyisi, niin se olisi levyn huonoin kappale. I Walk Like Jayne Mansfield menee varmaankin sinne eroottisimmat biisit top viiteen komeasti, en kyllä oikein tunne tuota genreä. Jos sisarbändi The Trashwomen on enemmän punk, niin 5.6.7.8's on rock'n'roll. Tälläkin levyllä on niin kova meno, että kahta parasta palaa (Jayne Mansfieldin lisäksi) on vaikea valita. No sanotaan, että Oriental Rock ja Scream.

Pitkäsoittolevyjä on ilmestynyt tämän lisäksi kaksi, Teenage Mojo Workout (2002) ja Tanugikoten (2014), sekä livealbumi Live At Third Man Records (2011). Suomessa 5.6.7.8's kävi esiintymässä vuonna 2014.