Burning Farm -levyn jälkeen seuraavat Shonen Knife -albumit olivat Yama-no Attchan (1984) ja Pretty Little Baka Guy (1986), josta myös floridalainen Subversive Records julkaisi oman version samana vuonna. Sonic Youthin konsertoidessa Osakassa, toimi Shonen Knife lämmittelijänä ja seuraavaksi oli Shonen Knifen vuoro lähteä Amerikkaa valloittamaan. Bändin kulttimainetta vahvisti vuonna 1989 julkaistu tribuuttilevy Every Band Has a Shonen Knife Who Loves Them, jolla mm. Sonic Youth, Redd Kross, L7, Babes In Toyland ja Lunachicks versioivat heidän biisejään. Lisää mainetta oli luvassa, kun Kurt Cobain kutsui heidät Nirvanan Euroopan kiertuaan lämmittelijäksi hieman ennen Nevermindin julkaisua. Cobain kehui Shonen Knifen esityksiä kiertueen aikana ja totesi: "Kun vihdoin sain nähdä heidät livenä, minusta tuli hysteerinen yhdeksänvuotias tyttö Beatles- konsertissa." Shonen Knifen jäsenet eivät olleet tätä ennen kuulleetkaan Nirvanasta. Naoko Yamano opetti Cobainin soittamaan Shonen Knife -kappaleen Twist Barbie, ja Nirvana esittikin sen useita kertoja kiertueen aikana.
Neljäs (tai viides, jos ensimmäinen kasetti lasketaan mukaan) albumi 712 ilmestyi Japanissa 1. kesäkuuta 1991. Itse pidän tätä heidän parhaana levynä, tosin aika moni levy 90-luvun jälkipuoliskolta lähtien on yhä kuulematta. Jotkut muut kriitikot ovat tosin toista mieltä. 712 osuu ajankohtaan, jolloin Shonen Knife alkoi siirtymään lo-fi meiningistä paremmin tuotetumman power-pop punk-rockin suuntaan. Rapilla aloitetaan ja välillä mennään irlantilaisen folkin puolelle, kun versioidaan John Lennonin ja Yoko Onon The Luck of the Irish ja myös Beatlesin Rain löytyy levyltä. Parhaat palat ovat kuitenkin näitä punk-biisejä, joista nostoina Lazybone ja Redd Kross.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti