Hole: Pretty on the Inside, 1991

Hole tuli Los Angelesista Kaliforniasta ja sen perustivat laulaja-kitaristi Courtney Love ja kitaristi Eric Erlandson vuonna 1989. Kaksikko aloitti harjoittelun ja biisien teon Red Hot Chili Peppersin treenikämpällä. Päivisin Love työskenteli stripparina saadakseen rahaa omien soittokamojen hankintaan. Ensimmäiseksi basistiksi löytyi Lisa Roberts. Aluksi bändillä ei ollut rumpalia, kunnes Love tapasi Caroline Ruen Gwarin ja L7:n konsertissa Long Beachissä. Mike Geisbrech soitti yhtyeessä kolmantena kitaristina jonkin aikaa. Ensimmäinen keikka pidettiin pienessä Hollywood-baarissa lokakuussa 1989. Love erotti Robertsin sen jälkeen kun hän oli uhannut ruuvimeisselillä Long Beachin klubin omistajaa – gangsteri Eddie Nashin vaimoa, kun klubi kieltäytyi maksamasta heille heidän esityksestään. Uudeksi basistiksi löytyi Jill Emery.

Debyyttisingle Retard Girl ilmestyi huhtikuussa 1990 Sympathy For the Records Industryn kautta ja sitä seurasi Sub-Popin julkaisema Dicknail seuraavana vuonna, jolloin yhtye teki sopimuksen Caroline Recordsin kanssa. Love pyysi Kim Gordonia tuottajakseen lähettäen hänelle kirjeen, Hello Kitty -hiusklipsin ja yhtyeen singlet mainiten, että bändi ihaili suuresti Gordonin työtä ja arvosti "SST-levyn tuotantoa". Gordon vaikuttui singleistä ja suostui tuottamaan albumin Gumballin Don Flemingin avustuksella. 

"Äänekäs, ruma ja tarkoituksellisen järkyttävä", niin kuin kriitikot sitä kutsuivat, Pretty on the Inside ilmestyi syyskuussa 1991. New Yorkissa ilmestynyt Village Voice  valitsi sen vuoden albumiksi. Yhdysvalloissa levy myi yli 200, 000 kappaletta. Britannian albumilistalla se nousi sijalle 59. Levyltä poimittu single Teenage Whore nousi Britannian indie-listan ykköseksi.

Jarkko Jokelainen kirjoitti levystä Junglessa näin; "En tiedä millaiset vanhemmat The Holen vokalistilla Courtney Lovella on, mutta luulisi äidin vähän hätkähtävän kun tytär lataa ensimmäisen älpeensä alkuun että "When I was a teenage whore..." karhean komealla äänellään. Courtney on tosiaan melko hurja tyttö, rääväsuinenkin ja vielä kova huutamaan... ja se huuto ei ole mitään kirkumista vaan kunnon ärinää.

Mitään softia kamaa ei ole myöskään bändinsä The Hole. Mieskitaristin ja kolmen tytön muodostama bändi saa aikaiseksi melko tyrniä meteliä ja vyörytystä. Siinä ei melodiat paljon juhli, mutta työnnä pääsi kaiuttimen juureen ja anna levyn soida kympillä - kyllä kolisee! Kitarat vonkaa, rummut soivat raskaita rytmejään, basso möyryää ja Courtney latelee päälle välillä karjuen, välillä pehmeän sensuellisti."

Levy oli myös Mutinyn Janne Mäki-Turjan mieleen; "Hole on STP:n ohella näistä uusista naisvaltaisista bändeistä kiinnostavin. Molemmat bändin singleistä jo lupasivat hyvää, eikä debyyttialbumiinkaan tarvitse pettyä. Bändin kappaleet ovat lähes kaikki hitaita ja uhkaavia, pinnanalaista tai -päällistä väkivaltaa huokuvia sähköisiä latauksia. Ehdottomuudessaan poikkeuksellisen vaikuttavan musiikin lisäksi Holen tekstit käsittelevät enemmän tai vähemmän alistamista, lapsuutta tai teini-ikää. Kaikesta päätellen bändin tekstintekijän (ilmeisesti laulajakitaristi Courtney Love - biisit on merkitty koko bändin nimiin) lapsuus on ollut yhtä helvettiä, sillä sanoitukset kaatavat niskaamme kaikki mahdolliset lapsuuden traumat ja patoumat, paljaina ja siloittelemattomina. Holella ei ole juurikaan tekemistä Beat Hapeningin lapsuus-oli-kivaa -mentaliteetin kanssa. Erikseen on vielä mainittava Courtney Loven huimat laulusuoritukset, jotka eivät jätä tulkinnanvaraa: kuuntelu ei ole mikään "kiva" tai "mukava" kokemus, mutta ehkä juuri sen takia levy meneekin vuoden '91  kärkilevyjen joukkoon."

Saariselta tuli aikoinaan ostettua tuo Retard Girl 7" ja tämä LP muistaakseni Spinefarmista melko tuoreeltaan ja erittäin vaikuttavia levyjä edelleen ja tämä menee kyllä tämän katsauksen parhaimmistoon.