Thick tulee Brooklynista, New Yorkista ja tämä pop-punkkia soittava yhtye on perustettu vuonna 2014. Kokoonpanoon kuuluvat Kate Black (basso, laulu), Nikki Sist (kitara) ja Shari Page (rummut). Vuosina 2016-2018 Thick soitti kaikkiaan 96 keikkaa New Yorkin alueella ja ahkeralla keikkailulla se rautainen ammattitaito rakennetaan myös muusikon töihin. Ensimmäinen julkaisu oli omakustanteena tehty kasetti It's Always Something (2016). Legendaarinen Epitaph Records otti Thickin talliinsa tämän jälkeen ja on julkaissut heiltä tähän mennessä kaksi pitkäsoittoa, 5 Years Behind (2020) ja Happy Now (2022). Kumpi on parempi, vaikea päättää, tämä ensimmäinen on kuitenkin selkeämmin punk-levy, joten sopii siten paremmin tähän sarjaan. 11 raitaa vedetään läpi vaihtelevilla tempoilla, popimmasta materiaalista vauhti-punkkiin, molemmat tyylit toimivat hyvin. Nostot levyltä Home ja Won't Back Down.
"Debyyttialbumillaan Thick kohtaa ne lukemattomat pettymykset ja epäoikeudenmukaisuudet, joita he kohtaavat päivittäin: vallassa olevien ihmisten holtittoman tekopyhyyden, sosiaalisen median aidon yhteyden katkaisemisen, tyypit, jotka tuntevat olevansa oikeutettuja jakamaan inhoavimmat mielipiteensä. Mutta jopa ärsyttävimmillä hetkillään Thick säilyttää hurjaa energiaa ja kesytöntä iloa ja muuttaa lopulta jokaisen kappaleen villisti katarsiseksi hymniksi;" mainosti Epitaph levyä.
"Ensinnäkin THICKissa on tarttuvaa, päätä hakkaavaa, raakaa energiaa, joka saa sinut tuntemaan olevasi eturivissä konsertin diving-alueella. Toiseksi, 5 Years Behind tekee kiitettävää työtä asettaen oman pyöränsä pop-punk-kaavaan. Koko teini-ikäni kuuntelin jatkuvasti Fall Out Boyta, Blink-182:ta, My Chemical Romancea ja muuta ärtyisää teinipanteonia (kuka ei?). THICKin sanoituksissa on emo-tunnelma, joka on samanlainen kuin edellä mainituissa tweens-bändeissä, mutta sen sijaan, että ne kiistelevät (nykyään jokseenkin karmivia) hylkäämisen ja tyttöihin kohdistuvien ristiriitaisten tunteiden aiheita, THICK keskittyy nykyaikaisempiin ongelmiin, kuten valeuutisiin, myrkylliseen maskuliinisuuteen ja hukkaan heitetyyn aikaan. Näiden teemojen yhdistäminen tutulla pop-punk-soundilla antaa tälle albumille modernin mutta nostalgisen tunnelman;" kirjoitti puolestaan joku kriitikko, jonka nimi puuttuu muistiinpanoistani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti