Polikarpa y Sus Viciosas: Hijas de la Rebeldia, 2020

Polikarpa y sus Viciosas tulee Bogotasta, Kolumbiasta ja sen perustivat vuonna 1994 Andrea Restrepo (kitara, laulu) Sandra Rojas (basso, laulu), Paola Rico (kitara) ja Paola Loaiza (rummut, laulu). Yhtyeen perustamisen taustana oli halu lisätä poliittista tietoisuutta musiikin avulla,  eli tässä on sitten taas 100% poliittinen bändi. Hardcorea, thrashia ja anarko-punkkia yhdistelevä yhtye on julkaissut kaksi pitkäsoittolevyä, Libertad y Desorden (1998), sekä tämän 9. huhtikuuta 2020 ilmestyneen Hijas de la Rebeldía -albumin. Ensin mainittu oli alkuaan yhteis-CD toisen kolumbialaisen yhtyeen Libran kanssa. Myöhemmin siitä on otettu myös vinyylipainos, josta Libra on tiputettu pois. Lisäksi heiltä löytyy muutama pikkulevy: Animales Muertos (2000), Polikarpa y sus Viciosas (2002) ja split 7" (2000) japanilaisen Defusen kanssa.

Levytystaukoa kertyi siis melkoisesti, yhtye on kuitenkin ollut olemassa koko tuon ajan ja kiertueita on tehty ympäri planeettaa. Puntalassa käytiin soittamassa vuonna 2011 ja viimeisin Suomen kiertue oli 5-6. heinäkuuta 2022, jolloin Polikarpat soittivat Lepakkomiehessä, Helsingissä ja Tampereen Vastavirralla.

Kuten varmaan tiedättekin, Kolumbia on syvän epätasa-arvoinen, sosiaalisesti ja taloudellisesti epäoikeudenmukainen maa, jonka väkivallan ja toivottomuuden kierre on syössyt maan loppumattomalta näyttävään sotaan (vaikka toivon henkäyksiä ilmaantuu, kuten rauhansopimuksen allekirjoittaminen FARCin kanssa). Muutosta on ajamassa omalla tavallaan myös Polikarpa y sus Viciosas, joka sanoituksillaan pyrkii synnyttämään suoraa poliittista osallistumista. Erityisesti Kolumbian naisasialiikkeen pyrkimykset oikeuteen päättää omista kehoista, sekä naisiin kohdistuvan väkivallan tuomitseminen ovat ryhmän agendana.

Hijas de la Rebeldía - levyllä, joka sisältää kymmenen viimeisen 17 vuoden aikana tehtyä kappaletta, Polikarpa y Sus Viciosas toivoo, että sitä kuunnellaan ympäri maailmaa, jotta he voivat yhdistää voimansa globaalisti vaatiessaan muutosta, joka johtaisi kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan, naismurhien, yhteiskunnallisten johtajien murhien lopettamiseen ja estäisi taantumisen uuteen aseelliseen konfliktiin Kolumbiassa.

Musiikillisesti Polikarpa on melko erilainen, kuin viime viikolla esitelty Tomar Control (josta pidän paljon enemmän), jos nyt väkisin pitää vertailla vain siksi, että tulevat samasta maanosasta. Polikarpa on sitä "perinteisempää Brassi-Hardcorea", vähän yksitotisempaa jyystämistä pienin heavy/thrash vaikuttein. Sooloihin eivät soittimet taivu. Joku +30 vuotias Kolumbia-levy hyllystäni taitaa löytyä ja muistikuvat sanoo, että tällaista se oli jo silloin. Message etusijalla mennään.